Asiakkaan pöksyissä
Olen kova hukkaamaan tavaroita. Tai ei ihan niinkään, olen
kova kuvittelemaan, että jotain on hukassa: kännykkä, avaimet, bussikortti, käsineet,
silmälasit. Useimmat sellaisia tavaroita, joiden olemassaolon haluaa varmistaa,
kun on lähdössä jonnekin ja on vähän kiire. Lähes koskaan mikään noista ei ole
oikeasti hukassa, useimmiten se löytyy repun pohjalta tai hankalammissa
tapauksissa ehkä sohvatyynyn alta.
Jokin aika sitten kuitenkin hukkasin jotain ihan oikeasti. Kuuntelen
yleensä bussissa äänikirjaa ja silloin en kiinnitä kovin tarkasti huomiota
kaikkeen muuhun, mitä teen tai näen. Bussikortti sujahtaa automaattiohjauksella
takin taskuun. Tällä kertaa kuitenkin kävi niin, että parin korttelin päässä
bussin päätepysäkiltä huomasin, että bussikortti puuttuu. Ei ollut taskussa, ei
repussa, ei missään. Näin, että bussi edelleen seisoo paikallaan, käännyin
takaisin ja tihensin askeleitani, jotta ehtisin katsomaan, olinko pudottanut
kortin bussiin. Hiukan hengästyneenä selitin kuskille, mistä on kyse ja kysyin,
ehdinkö käydä katsomassa, löytyisikö kortti. Juu, toki ehdit, kuski totesi. Ei
löytynyt, palasin sanomaan kuskille, että hänen varmaan täytyy lähteä ajamaan
ja jos kortti löytyy, toimittaisiko hän sen Fölin toimistoon. Ja tästä alkaa se
oikea tarina, jonka haluan kertoa. Kuski totesi, että ei hätää, mene vaan uudelleen
katsomaan, ei tässä kiirettä tai tule mukaan kyytiin. Sopersin tästä asenteesta
täysin hämmentyneenä, että en voi lähteä ajelulle, koska olen menossa
kampaajalle. Voit käydä vielä etsimässä, kuski totesi ja simsalabim, siellähän
se oli piilossa penkin välissä! Tämän episodin jälkeen tämä kuski on tervehtinyt
aina kuin vanhaa tuttua.
Postilla ei ole nykyään kovin kaksinen maine. Ja ihan
syystäkin, välillä lähetykset kiertelevät ties missä, ennen kuin saapuvat
sinne, minne kuuluvat ja välillä katoavat määrittelemättömäksi ajaksi milloin
mihinkin. Sen jälkeen, kun muutin taloon, olen kuitenkin saanut nähdä postin
toisenlaisetkin kasvot. Ilmielävän postinkantajan kasvot. Tällä alueella on
aivan hämmentävän mukavia postinkantajia. Pari esimerkkiä: Oveen koputetaan, en
odota ketään ja kas, oven takana on postinkantaja, joka ojentaa minulle paketin
ja sanoo, että se ei mahdu postilaatikkoon ja kun huomasin, että sulla on
valot, tuon sen sisälle asti. Jonkin prosessiohjekirjan mukaan hän olisi voinut
laittaa lapun, että paketti on noudettavissa jostain kilometrien päästä. Kiitin
hymy melkein korvissa ja hän sanoi, että sulla on nätti kissa, joka katselee aina kadulle, toivotti
hyvää päivänjatkoa ja kääntyi menemään. Toisella kertaa tapasin postinkantajan
pihalla ja hän totesi, että olen jo monesti ihaillut tuota retroa puutarhatuolia
ja mistähän niitä saisi ostaa. Kerroin, että tuoli on vanha ja uusi ulkoasu
ystävän käsityötä. Siinä sitten hetken juttelimme vanhoista kalusteista ja
niiden kauneudesta. Nykyään jos satumme näköetäisyydelle toisistamme, käsi
nousee tervehdykseen. Ja jotta näillä kahdella tarinalla olisi todistusvoimaa
postinkantajien arkisesta ystävällisyydestä, pitää mainita, että he ovat kaksi
eri henkilöä.
En ole varsinaisesti hammaslääkäripelkoinen, mutta melkoinen
jännittäjä kuitenkin. Jos menen uudelle hammaslääkärille, ensimmäinen, mitä
kerron, on se, että puuduttamatta minua ei porata. Eikä ole porattu. Nyt
käyntitauko pääsi venähtämään luvattoman pitkäksi (syytän koronaa, vaikka syy
taitaa olla ihan omani) ja lisäksi piti löytää uusi hammaslääkäri. Jännitti
siis tavallista enemmän ja lisäksi mietin, tuleekohan sieltä nelinumeroinen lasku.
En valinnut hammaslääkäriä sokkona, vaan haeskelin tietoa netistä, mm. asiakaspalautteiden
kautta. Ja olipas täyskymppi valinta. Asiakkaan kohtaaminen, työskentely ja
muutamassa vuodessa ilmiselvästi kehittyneet työtavat ja laitteet yhdessä
tekivät käyntikokemuksesta jos ei sentään nautinnollista niin ainakin todella
helpottavan mukavan.
Vanha sanonta ”Asiakas on aina oikeassa” on vähän höpsö,
asiakas ei todellakaan aina ole oikeassa ja siinä tilanteessa asiakaspalvelijalta
vaaditaan tilannetajua ja tunneälyä. Näitä sain triplasti.
Maailmassa on paljon hyvää ja hyviä ihmisiä, kun ne vaan näkee. Monet ei pysähdy tuollaisten tapahtumien ääreen miettimään, että toisinkin voisi olla.
VastaaPoistaSilti tuollaiset kohtaamiset jäävät mieleen ja hyvä olo niistä jatkuu pitkään.
Kiitos kirjoituksestasi ❣️ käänsin ajatuksen toisin päin, eli kun olen asiakaspalvelutyössä, pyrin toimimaan juuri noin kun kertomuksessasi kuvasit. Ystävällisyys toista ihmistä kohtaan ei ole minulta eikä keneltäkään muultakaan pois. Ihmisten kohtaaminen on rikkaus❤️ Minun on todettava, että minulla on aina ihania ja mukavia asiakkaita🥰
VastaaPoista