Ihania ihan tuntemattomia
Kalenterissani oli jo pitkään ollut kahden heinäkuun päivän kohdalla merkintä ”kanadalaiset”. Tiesin, että toimin emäntänä ja matkaoppaana kolmelle kanadalaiselle. Otsikko ei kuitenkaan ole ihan totta: yhden heistä olen tuntenut koko ikäni, lapsuudessa helsinkiläisenä serkkuna ja jo vuosikymmenien ajan Kanadan serkkuna. Kaksi muuta sen sijaan olivat aivan tuntemattomia, en tiennyt kuin toisen nimen ja sen, että he ovat suunnilleen ikäisiäni naisia. Kyse ei siis ollut mistään arkisesta pikkuvisiitistä. Jo etukäteen hahmottelin sekä päässä että paperilla asioita ja paikkoja, jotka ehkä sytyttäisivät hymyn ja innostuksen kyläilijöiden kasvoille. Yritin miettiä kotikaupungin ja sen ympäristön paikkoja sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei ole koskaan ennen nähnyt niitä ja jolle myös suomalainen maisema ja kulttuuri ovat aivan upouusia. Tuomiokirkko? Linna? Museot? Tuntui kuitenkin liian perinteiseltä mennä sen kaavan mukaan, joka usein tarjoillaan matkailijoille. Niinpä kahde...