Sateen kiillottamia katuja ja hurmaavia leivonnaisia
Ilta on hämärtynyt, katu kiiltää sateen jäljiltä, katusoittajan kuulaan kauniit sävelet leijailevat ilmassa, soitto vaihtuu uuteen melodiaan seuraavassa kadunkulmassa. Toinen toistaan hurmaavammat pastellinväriset rakennukset seisovat ikiaikaisina ympärillämme, ikkunasilmät tuikkien. Kävelemme verkkaisesti, tarkoituksella hitaasti, jotta hetki kestäisi. Viimeinen reissuilta on suloisen tunnelmallinen. Niin tuttua ja vähän outoa samalla kertaa: olemme ystäväreissussa pitkän odotuksen ja yli kahden vuoden tauon jälkeen. Näkyvästi erilaista entiseen ovat maskinaamat ratikassa ja kaupoissa, ei oikeastaan paljon muu. Ihmiset ovat kuten aiemminkin, elämässä kiinni. Kadut ovat ehkä hiukan tyhjempiä, mutta se on oikeastaan mukavaa, rauhallista. Ja onhan marraskuu, ei siis ihan reissusesonkia. Gdansk on tuttu kaupunki ja sopivan lähellä. Siitä päätimme aloittaa, kun kakkosrokotus oli tuikattu kaikkien käsivarteen. Ei edes keskusteltu siitä, voimmeko, vaan siitä, milloin. Marraskuu on hyvä k