Pyjamahousuelämää ja lentosukkasuunnitelmia

Kävin jokin aika sitten keskustelun robotin kanssa. Minulla oli mielestäni aika yksinkertainen kysymys tunnuslukusovelluksesta. Vaikka muotoilin kysymyksen niin konkreettiseksi ja selkeäksi kuin mahdollista, robotti vastasi salamannopeasti: ”En ymmärrä. Voitko lyhentää?” Yritin. Poistin kaikki sellaiset sanat, jotka eivät olleet aivan välttämättömiä. Tosin teksti alkoi näyttää melkoisen lukihäiriöiseltä. Ei kelvannut vieläkään. Jotain (jota en enää muista) robottiparka oletti. Oletus oli kysymykseen nähden vielä jotakuinkin tästä maailmasta. Kun vastasin ei, tästä ei ole kyse, robotti pyysi edelleen lyhentämään. What? Kohta kysymys olisi pelkkää tyhjää valkoista. Niinpä aloitin alusta ja yritin lähestyä asiaa ihan uudella tavalla. Ja silloin robotilla syttyi lamppu ja hetkeäkään empimättä se kiljaisi: ”Oletan, että tarvitset sijoitusneuvoja!” Silloin repesin, taisin nauraa ääneen, ja kun sain itseni takaisin asialliseen moodiin, pyysin kainosti, että voisinko saada linjoil

Luulen, että rakastuin Italiaan jo ennen kuin olin kertaakaan siellä käynyt. Ei se johtunut siitä, että olisin lukenut matkaesitteitä ja kirjoja maasta, eikä siitäkään, että joku tuttuni olisi maata erityisesti kehunut. Itse asiassa juuri kukaan ystävistäni ei ollut tainnut matkustella siellä. Italia vain jotenkin alkoi elää päässäni. Ajatus, joka oli aika hahmoton, enemmänkin tunne, ehkä. Ensimmäisestä matkasta on kohta 20 vuotta. Takana oli iso mullistus elämässä ja silloin olin varma, että Italian aika on nyt. Tiesin jo etukäteen, että se tekisi minulle hyvää. Aloitus oli kuitenkin sovinnainen, turvallisesti matkatoimistosta ostettu matka pohjoiseen Italiaan, Gardan rannoille, kaverina ja turvana tytär. Vaeltelimme Monte Baldolla sakeassa sumussa, söimme joka toinen ilta yhdessä ja samassa ravintolassa itsemme tainnoksiin, ajoimme pummilla junalla Venetsiaan ja eksyimme umpikujille. Siitä se alkoi. Kun katselen Italian karttaa ja poimin sieltä kaupunkeja ja kyliä, joiss