Syksyn syventävät opinnot
Viistosti piiskaava sade muodostaa ikkunalasiin mutkittelevia pieniä virtoja, yksinäinen rastas kököttää pihlajassa, jossa ei ole enää lehtiä, mutta muutama terttu marjoja jäljellä linnun matkaevääksi. Märkä pihakeinu heilahtelee tuulessa hiukan. Pihan takana avautuva näkymä ei ole enää vihreä, tai no, se, mikä vielä on vihreää, on tummaa, hiljaista vihreää. Ei sellaista iloisen innokasta kesävihreää. Tulee mieleen, että vakavaa vihreää. Muuten maisemaa värjäävät ruskean eri sävyt. Olen nyt elänyt sinisen talon kanssa yhteistä elämää vähän yli neljä kuukautta. Perusopintojen aika oli kesällä. Ja kuten usein, perusopinnot eivät ole kovinkaan vaikeita, vaan lähinnä johdatusta aiheeseen ja syventäviin opintoihin. Puutarhakoneiden käyttäminen ei ole kovin haastavaa, vaikka trimmeristä ei tullutkaan lähintä ystävääni. Kukkien istuttaminen ei ollut uusi juttu, mutta se oli, että oli mahdollisuus valita, mihin pihan kolkkaan niitä haluan. Siinä ne edelleen rehottavat pihakeinun edessä ja saav