Kännykkä kassakaapissa ja vesihana juovuksissa
Herätessä aistit ovat tokkurassa ja ajatuksetkin vellovat unisen hitaasti. Mutta eivät kuitenkaan niin tokkurassa ja hitaasti, että käteen osuva vesihana heiluisi holtittomasti. Se kuitenkin heilui, kuin olisi ollut kolmen promillen humalassa. Mitä ihmettä? Illalla se oli seisonut jykevästi paikallaan ja valuttanut juuri sen lämpöistä vettä ja sillä voimalla kuin halusin. Nyt se kieltäytyi yhteistyöstä ilman toisen käden apua: vasemmalla tukeva ote mokomasta ja oikealla hana auki. Ja kas, kun virkosin kunnolla, aloin havainnoida yöllisiä tapahtumia. Jokin omituisen mallinen osa lojui lattialla, vanha ja jo ruostunut. Työnsä tehneenä se oli päättänyt, että nyt riittää. Vaikka hyvin tajusin, että oma ammattitaitoni ei ole lähelläkään putkihommia, aloin pohtia väliaikaisratkaisua: Löytyisikö hanavanhukseen varaosa (löytyi, mutta ei sopinut)? Mitä jos vetäisi kunnon ryppään nippusiteitä vesijohtojen ympärille ja kiristäisi niillä hanan paikalleen (taitaa kuulostaa hullummalta kui...