101261 askelta ikuisessa kaupungissa
Viikko Roomassa oli juuri se, mitä tarvitsin keskellä lumiloskaista on-off-talvea. Kun istuimme taksissa lentokentältä kaupunkiin ja leppeä iltailma puhalteli auton raollaan olevasta ikkunasta, oli voittajan olo. Eikä pelkästään siksi, että loska oli hetkeksi jäänyt taakse. Tällä reissulla oli jo suunnitteluvaiheesta saakka pomppuja ja esteitä ylitettäväksi, joten kaupungin ääriviivojen lähestyessä päälle valahti helpotus ja ilo. Ensimmäinen pomppu oli edessä jo pari kuukautta ennen reissua, kun lentoyhtiö mielivaltaisesti vaihteli lentoaikoja ja jopa päivämääriä. Lopulta päätimme, että riittää ja hankimme uudet lennot järkevillä aikatauluilla (onneksi rahat alkuperäisestä sai mukisematta takaisin). Sitten tulikin vähän isompi aita ylitettäväksi: reissukaveri sairastui matkan kynnyksellä. Onneksi ystäväpiirissäni on reissuinnokkaita, joten sain uuden tutun reissukaverin aika pienellä markkinoinnilla. Ja sitten vielä yksi hässäkkä koneessa lähtöportilla: joku herrahenkilö alkoi käyttä