Eihän me vaan katsota uutisia?
Lapsihalvaus. Tuo sana oli ehkä kammottavin, minkä lapsuudestani muistan. Halvaus tarkoitti jotakuinkin jähmettymistä kiveksi ja kun siihen yhdistettiin sana lapsi, se tuntui tarkoittavan jotain todella uhkaavaa. En tiedä, onko tuo pelkästään murteellinen vastine sairaudelle nimeltään polio vai jokin virallinen suomennos. Yhtä kaikki, pelottava se oli. Nyt varmaan lukija ihmettele, minkä ihmeen takia kirjoittelen noin omituisesta ja muinaisesta aiheesta. Ovatko aiheet todellakin noin vähissä? Konkreettiset aiheet itse asiassa ovatkin aika vähissä: jatkokertomus muutosta, remontista ja talosta on sellaisessa suvantovaiheessa, että siitä ei kertakaikkiaan ole kerrottavaa, jos en ala tarinoida seikkailuistani Ikean nettisivustoilla tavoitteena löytää sopivat kaappiyhdistelmät tarkkaan mitattuihin koloihin. En taida jatkaa tarinaa siitä, koska siitä tulisi haukotuttavan tylsää luettavaa. Nettiseikkailua on kuitenkin jatkettava. Joten palaan siihen, mistä aloitin. Ja selitän, miksi moin