Pyjamahousuelämää ja lentosukkasuunnitelmia

Sade alkoi yllättäen, isoina jääkylminä pisaroina, joita tuntui tulevan sekä ylhäältä että sivuilta. Pipo oli hetken kuluttua kuin ämpärissä lionnut lattiamoppi, toppatakki alkoi antaa periksi, se imi vettä kuin pesusieni eikä ehkä tarvitse kuvata, mitä sen alla olevalle vaatekerralle tapahtui. (Voi näitä urbaaneja kevyttoppatakkeja, jotka on varmaan suunniteltu aivan johonkin muuhun kuin ulkoiluun.) Mutta koska lenkki oli jo melkein puolivälissä, mitä suotta kääntyä takaisin. Jos olisin tiennyt, että sade yltyy yhä raivokkaammaksi piiskaamiseksi, olisin ehkä kääntynyt tai noussut ensimmäiseen bussiin, ihan mihin vain. Lopputuloksena palasin kotiin itkun ja raivon sekaisessa mielentilassa, riisuin litimärät vaatteet mytyksi esteisen lattialle, keitin tulikuumaa teetä ja kääriydyin sohvalle torkkupeittoon. Niin tai näin, eihän näin pitänyt tapahtua, piti olla pilvinen, mutta kuiva päivä. Kerrankin. Onneksi en ole laskenut tammikuun sadepäivien määrää – tulos olisi varmaan aih

Vuosi kirjotetaan jälleen uusilla numeroilla. Uusi vuosikymmen on alkanut. Vaikka se ei oikeastaan tarkoita sen enempää kuin mikään muukaan vaihtuva vuosi, pää liittää siihen jotain isompaa. Ehkä siksi, että historian tapahtumia, musiikkigenrejä ja muotisuuntauksia on tapana niputtaa vuosikymmenien mukaan. Joka tapauksessa uusi vuosikymmen tuntuu aloittavan jotain uudempaa kuin tavallinen vuoden vaihtuminen. Luin Facebookista muutaman kaverin pohdiskeluja menneestä ja tulevasta. Hienoja kirjoituksia, jotka saivat itsenikin palaamaan aikaan kymmenen vuotta sitten ja siitä pikkuhiljaa nykypäivään. Erityisesti ystäväni Markon mitään peittelemätön pohdiskelu meni ihon alle: kaikki ne jättimäiset isot asiat, surulliset ja iloiset, joita vuosikymmeneen mahtui. Oma pohdiskeluni on toistaiseksi vielä vähän hahmotonta, tuokioita sieltä täältä, tapahtumien virtaa. Niinpä annan sen kypsyä ja kirjoitan siitä ehkä vain itselleni. Nyt siis hyppy aivan toisenlaisiin ajatuskulkuihin, johon