Auringonlaskun matkassa kotiin
Istun paikalla 5A, jonka istumapaikkalotto minulle arpoi. Kävi hyvä tuuri, ikkunapaikka suo näkymän länteen, auringonlaskuun. Lento kestää vähän alle neljä tuntia ja koko sen ajan saan katsella auringonlaskua. Tuntematta sen enempää faktoja, lentokoneen nopeus ja auringonlaskun ajankohta pohjoiseen päin mentäessä sopivat jotenkin hyvin yhteen: näyttää siltä, että laskeva aurinko on pysähtynyt. Ylimpänä on hentoa vaaleansinistä, jonka alapuolella keltainen vaihtuu oranssin kautta syvänpunaiseksi. Alla taivas on tumma, lähes musta. Sen katseleminen on vangitsevaa. Olemme palaamassa Rodokselta. Matkaystäväni istuu rivillä 8 ja varmaan nukkuu. En ole koskaan osannut nukkua lentokoneessa ja niinpä käytän sen kulloinkin sopivalla tavalla, usein äänikirjan kuuntelemiseen tai vain omiin ajatuksiin vajoamiseen. Tämä on kuitenkin parempaa. Yli kahteen vuoteen matkustaminen ei ole ollut sellainen itsestäänselvyys kuin se oli vielä ennen vuosikymmenen vaihdetta. Jos talous salli, helposti reis