Keskeneräisyyden puuronsilmässä
Kärsivällisyys. Odottaminen. Keskeneräisyyden sietäminen. Epävarmuus. Siinäpä muutama ominaisuus, joita minulle on annosteltu pikkulusikalla. Ja juuri noita ominaisuuksia tarvitsen juuri nyt enemmän kuin mitään muita. Onnistuminen tosin ontuu aika ajoin, mutta huomaan oppivani tai ehkä paremminkin sopeutuvani siihen, että nyt vaan pitää jaksaa odottaa, että tulee taas jokin päivämäärä, joka vie asioita eteenpäin. Että pitää katsoa laatikkovaltamerta zeniläisellä tyyneydellä: siinäpähän seisotte nurkissa, välillä keskellä lattiaa ja juuri sen kaapin edessä, jossa on jokin niistä vähistä tavaroista, joita en ole vielä pakannut ja jota tarvitsen juuri nyt. Ja sitten ne tavarat, jotka olen jo pakannut ja joita kuitenkin äkkiä todellakin tarvitsisin. Vaikka olen kuvitellut, että sortteeraan ajatuksella enkä pakkaa tarpeellisia ennen aikojaan. Epävarmuus onneksi vähenee koko ajan, kun asiat etenevät. Asunto ei ole enää minun, mutta talo on jo minun. Tuo prosessi sujui sellaisella vauhdilla...