Pyjamahousuelämää ja lentosukkasuunnitelmia

Luulen, että rakastuin Italiaan jo ennen kuin olin kertaakaan siellä käynyt. Ei se johtunut siitä, että olisin lukenut matkaesitteitä ja kirjoja maasta, eikä siitäkään, että joku tuttuni olisi maata erityisesti kehunut. Itse asiassa juuri kukaan ystävistäni ei ollut tainnut matkustella siellä. Italia vain jotenkin alkoi elää päässäni. Ajatus, joka oli aika hahmoton, enemmänkin tunne, ehkä. Ensimmäisestä matkasta on kohta 20 vuotta. Takana oli iso mullistus elämässä ja silloin olin varma, että Italian aika on nyt. Tiesin jo etukäteen, että se tekisi minulle hyvää. Aloitus oli kuitenkin sovinnainen, turvallisesti matkatoimistosta ostettu matka pohjoiseen Italiaan, Gardan rannoille, kaverina ja turvana tytär. Vaeltelimme Monte Baldolla sakeassa sumussa, söimme joka toinen ilta yhdessä ja samassa ravintolassa itsemme tainnoksiin, ajoimme pummilla junalla Venetsiaan ja eksyimme umpikujille. Siitä se alkoi. Kun katselen Italian karttaa ja poimin sieltä kaupunkeja ja kyliä, joiss...

Yön hiljaisina hetkinä tram jylisee maan uumenissa. Osaan jo arvioida, koska tulee seuraava. Äänestä on tullut tuttu, tähän paikkaan kuuluva, oikeastaan kotoisa. Nukahdan siihen. Kivilattia tuntuu edelleen kylmältä yönlämpimien jalkojen alla, mutta se ei haittaa. Sujautan villasukat jalkaan ja hipsuttelen keittämään vahvaa kahvia. Keittiön ikkuna avautuu valokuiluun, jonka pohjalla lojuu roskia. Otan kahvimukin, avaan parvekkeen oven ja katselen, kuinka ihmiset kiiruhtavat jonnekin, ehkä töihinsä, nousevat bussiin, katoavat kauppojen ovista sisään. Hetken aikaa tämä paikka on minun, ei ihan koti, mutta paikka, johon asetun. En oikein pidä hotelleista, niiden steriilistä ilmapiiristä ja samanlaisuudesta, missä ne sitten ikinä sijaitsevatkin. Toki joskus löytyy helmiä, vanhoja taloja, joissa aistii menneet vuodet ja joissa on narisevat hissit ja niissä veräjovet. Mutta jos vain mahdollista, haluan asua paikassa, johon voi asettua ja jossa voi valita lempinurkan lukemiseen. Halu...