Pyjamahousuelämää ja lentosukkasuunnitelmia

Niitä nököttää rivissä ulko-oven vieressä. Ne näyttävät innokkailta täyttämään seuraavan tehtävänsä, turvaviiri sojottaa tukevasti. Hymyilyttää, kun katson niitä. Melkein odotan, että ne hymyilisivät takaisin. Mutta ne ovat vain koneita, jotka eivät näe hymyäni (eiväthän?). Kuulin nimittäin, että yksi niistä oli sanonut kiitos , kun sitä oli autettu tien yli. Kauppojen kuljetusrobotit ovat saapuneet keskuuteemme. Ja muutkin robotit. En yleensä innostu uusista teknisistä jutuista ja tietokoneen päivitykset ovat vain asioita, joita pitää silloin tällöin tehdä. Onneksi kone muistuttaa niistä ja minun vastuulleni jää vain painaa toimenpiteen hyväksyvää näppäintä. Yleensä en päivityksen jälkeen huomaa mitään muutosta. Paitsi jonkin aikaa sitten. Koneelleni oli ilmestynyt tekoälyohjelma, jolta saa kysyä ihan mitä sattuu ja joka kirjoittelee pyydetystä aiheesta. Siitä tuli hetkeksi uusi leikkikaluni. Aloitin kyselemisen arkisilla asioilla. Kysyin ensin, mitä voi tehdä, kun sataa eikä ol