Yöelämää
Luulin, että en osaa nukkua. Tai että osaan aika huonosti. Vuosikausia tein kaikenlaisia taikatemppuja, jotta onnistuisin nukkumaan jotakuinkin suositusten mukaisen tuntimäärän. En siksi, että olisin ollut auktoriteettiuskovainen, vaan siksi, että liian lyhyet yöunet tekivät päivästä takkuisen, olosta tunkkaisen ja mielialasta ärsyyntyneen. Luin innolla kaikki unesta ja nukkumisesta kertovat artikkelit. Ne olivat kaikki lähes toistensa klooneja: rauhoitu, rauhoita ympäristö, tuuleta, juo yrittiteetä, älä surffaa somessa ja niin edelleen ja niin edelleen. Ihan hyviä neuvoja, mutta oikeastaan aika tyhjiä. Ei tarvitse unitutkijan tutkintoa, jotta ymmärtäisi nuo. Parhaat konstit olivat useimmiten korvatulpat ja melatoniinipurkki käden ulottuvilla. Olen huomannut, että osaankin nukkua. Välillä nukun yhdeksän tuntia ja hämmästyn aamulla kellon lukemia, varsinkin, jos nukkumisen startti on on ollut joskus keskiyön jälkeen. En kuitenkaan ole lajin mestari, joten on öitä, jolloin ...