Pieni matkakertomus: Jälleen meren ja auringon saarella
Pitkä, samettihiekkainen melkein tyhjä ranta. Kaukaisuudessa muutama lenkkeilijä ja koiranulkoiluttaja. Meren äänet, auringon lämpö, tuulen hento hipaisu. Riisun kengät, astun vesirajaan, siihen kohtaan, jossa aallot kääntyvät takaisin merelle. Askel toisen eteen, veden vilvoittava tunne. Kaikesta turhasta riisuttu elämän tunne valtaa mielen. Melkein loputtoman pitkältä tuntuneen talven jälkeen hetki on kuin makeaa hunajaa, samanaikaisesti rauhoittava ja riemastuttava. Olen muutaman vuoden tauon jälkeen Kreetalla, jolla on oma paikkansa sydämessäni. Koskaan aikaisemmin en ole ajoittanut reissua varhaiseen kevääseen, huhtikuun puoliväliin, vaan sydänkesään, jolloin lämpö on kohonnut huimiin lukemiin ja saari on kuhissut matkailijoita. Nyt on hyvällä tavalla erilaista. Asumme Staloksen kylässä, kymmenisen kilometriä Haniasta länteen. Kylä on yksi rannikon pienimpiä ihan Agia Marinan kainalossa ja vasta heräilemässä matkailukauteen. Moni remontoi ravintolaansa kesäkuntoon, joukko miehiä