Jaksaa. Jaksaa. Jaksaa. – Pakkohan se on.

En voinut vastustaa kiusausta kloonata otsikkoa puolentoista vuoden takaa. Silloin pohdiskelin kevyellä otteella liikunnan jos en nyt ihan syvintä olemusta, niin jotain sinne päin:  Jaksaa. Jaksaa. Jaksaa - Vai onko pakko? Uusi otsikko ei kuitenkaan ole ihan tarkka klooni. Loppuosa oli aiemmin kysymys, nyt se on toteamus. Ja aihekaan ei ole tällä kertaa sellainen, että sitä voisi käsitellä kovin kevyellä otteella. Yritän kuitenkin vältellä tolkutonta synkistelyä, koska siitä pitää media huolen.

Nyt varmaan moni jo arvaa, mistä kirjoitan. Kirjoitan siitä, mistä en oikeastaan tykkää kirjoittaa. Siitä, että korona uhittelee taas. Tai ainakin median otsikoiden mukaan. Taas. Kun aamulla avasin netin (ehkä sekään ei ole kovin viisasta), yksi otsikko kirkui jonkin matemaattisen laskentakaavan tuottamaa skenaariota, joka alkoi oudosti näyttää Ruotsilta. Sen verran olen kuitenkin oppinut suhtautumaan noihin klikkauksia aneleviin otsikoihin, etten anna niiden nostaa sykettäni ainakaan paljon. Medialukutaitoni on selvästi jalostunut ja terävöitynyt kuluneen puolen vuoden aikana.

Mutta. Tosiasioilta ei oikein voi tai kannata sulkea silmiä. Uskon kyllä tilastoja ja asiantuntijoita: syksy tulee ja korona tulee (eihän se oikeastaan ole mihinkään mennytkään, vaan pitänyt kesälomaa kuten muutkin). Ehkä siksikin tämä pian päättyvä kesä on ollut kertakaikkisen kallisarvoinen. Ajatukset on voinut suunnata hyviin asioihin, kasvot kääntää kohti aurinkoa, kädet kohti mustikkamätästä. Tavallisestikin on tapana todeta, että kesällä on hyvä ladata akut täyteen pimeneviä iltoja varten. Nyt tuo ehkä kulunutkin ilmaisu saa ihan uusia sävyjä. Parasta olisi, jos voisi hankkia aiempaa isomman henkilökohtaisen turboakun, josta riittäisi ammennettavaa aiempaa enemmän.

Selailin kesän FB-postauksiani ja tajusin, kuinka hyvä kesä tämä onkaan ollut. Niistä muodostuu tarina ystävyydestä, luonnosta, lumoavista lähipaikoista, pikkuisista matkoista ilman passia ja lentokonetta, hetkistä herkkujen ääressä. Hyvien hetkien lokikirjani on todellakin täynnä hyviä hetkiä. Tätäkin aihetta pyörittelin kauan sitten postauksessa    Ikioma hyvien hetkien lokikirja, jolloin en osannut aavistaa, minkälainen merkitys niillä tulisi olemaan.

Pöydällä lojuu paketti maskeja, niitä sinisiä kiinalaisia, joita toistaiseksi en ole edes testannut. Ei siksi, että en suostuisi niitä käyttämään, vaan siksi, etten ole vielä niitä tarvinnut. Onneksi en ole kokonaan julkisen liikenteen varassa eikä ole mielenkiintoa tai tarvetta vierailla massatapahtumissa. Kun Elton Johnkin siirsi jäähyväiskiertueensa vuoden päähän.