Muissa maailmoissa
Kirjat. Ikuinen rakkaus ja side. En tiedä, mistä se oikein
alkoi. Ei meillä kotona kukaan juurikaan lukenut. Kirjahyllyssä Täällä Pohjantähden
alla ja Tuntematon sotilas olivat ojennuksessa, samassa rivissä tietosanakirjojen
kanssa. Vähän niin kuin kukat kukkapöydällä, hyvässä järjestyksessä ja pölyttöminä,
osana olohuoneen ulkoasua.
Mutta minä luin. Ahmin kirjoja, katosin johonkin
mahdollisimman huomaamattomaan nurkkaan, jotta saisin sukeltaa tarinaan,
muuttua rohkeaksi sankariksi tai tytöksi, joka uskaltaa mitä vain. Rakastin
kirjastoa, sen tuoksua, jota ei löytynyt mistään muualta, natisevia portaita
lastenosastolle yläkertaan, jossa heti ensimmäisessä hyllyssä kirjaimen B kohdalla
olivat Viisikot. Ajatus: Voi kun siellä olisi joku uusi, jota en ole vielä
lukenut. Ja jos ei ollut, luin samoja yhä uudestaan ja uudestaan. Ikioma
Aapinen on kulkenut mukanani siitä saakka, kun sain sen uutuudenkiiltävänä
ensimmäisellä luokalla. Moni muu tavara on jäänyt matkan varrelle, Aapinen ei.
Muutama päivä sitten otin sen käteeni, selailin vähän hapertuneita sivuja. Ja
silloin tulivat muistot, oudon elävinä ja vahvoina.
Ikävuosien karttuessa karttui myös kirjojen määrä, jota en
enää uskalla laskea. On kirjoja, joita vain vilkaisemalla pääsen takaisin
tarinaan, tunnelmiin ja tapahtumiin, joita en ehkä haluaisi itse elää, mutta
joissa on kiehtovaa kulkea mukana. Muihin maailmoihin. Ja kirjoja, joita en
varmaan koskaan tule lukemaan ja jotka joutaisivat jonnekin muualle. En vain pysty
heittämään kirjoja roskiin. En sitten millään. Tuntuu, kuin heittäisi menemään
ne ihmiset, jotka elävät kansien välissä.
Nyt kun on aikaa antaa katseen viipyillä kirjariveissä, saatan
yhtäkkiä löytää jotain, jonka olen unohtanut, jota en edes tiennyt omistavani. Otan sen käteen, selailen varovasti, kuin tutustuakseni uuteen ystävään.
Sitten laitan sen takaisin paikalleen ja toivon, että sen vuoro tulee joskus ja
se avaa ehkä taas uuden maailman, jossa en ole ikinä ennen käynyt.
Luen blogiasi kännykästäni. Jokaisen tekstin alakulmassa seisoo Lue lisää. Kuinka mielelläni painankaan tuota kapiteelia kehoitusta. Mahtavaa Päiviä!
VastaaPoista