Vastasyntynyt lennähti maailman tuuliin

Tammikuun alussa katselin romaanini taittoversiota tietokoneen näytöltä. Nyt katselen, miten kirja ottaa ensiaskeleitaan maailmassa, jossa en enää voi pitää sitä kädestä tai päättää, että mennäänkin takaisin kotiin, turvaan. Näin se kuulemma menee aina, niilläkin konkareilla, jotka ovat julkaisseet pinon kirjoja. Tuntuu vähän siltä kuin päästäisi maailmalle lapsen, jonka kanssa on kulkenut vuosikausia. Kirjan kirjoittaminen ei sentään kestä yhtä kauan kuin lapsen kasvaminen aikuiseksi, mutta sen henkilöt tulevat niin tutuiksi kirjoittamisprosessin aikana, että heistä tulee kuin eläviä ihmisiä, ystäviä, lapsia.

Oli mielenkiintoinen matka nähdä, kuinka kirja muovautui tekstistä näytöllä kirjaksi, jonka voi ottaa käteen, katsella ja haistella tuoretta painomustetta. Ja tällä kertaa erityisen mielenkiintoinen siksi, että olin mukana jokaisella stepillä, jotka kirjan synnytys tarvitsi. Pääsin vaikuttamaan kaikkiin vaiheisiin, mutta toki se toi myös vastuuta. Taittomallin valinta oli ensimmäinen haaste, ja vaikka se ensin vaikutti helpolta, sitä se ei kuitenkaan ollut. Siinä vaiheessa oli otettava kantaa yllättävän moneen asiaan, jotka vaikuttavat kirjan ulkoasuun ja luettavuuteen. Taittoversion tarkastaminen oli kunnon työtä, koska halusin, ettei tekstiin jää tylsiä typoja, joko taittovaiheessa syntyneitä tai omia mokiani. Molempia löytyi muutama, joten työ kannatti. Siinä vaiheessa vaihtui vielä yksi fontti, joka taittoversiossa näyttikin liian massiiviselta. Iloisin vaihe oli valita kannen kuva, koska graafikko teki aivan loistavaa työtä ja sain kaksi hienoa vaihtoehtoa, joista valinta oli lopulta helppo. Graafikko oli onnistunut vangitsemaan siihen useita tarinan teemoja ja tilanteita monikerroksisella tavalla. Näiden vaiheiden jälkeen kirja oli valmis, mutta vasta sitten se tuntui oikealta, kun sain postipaketin, jossa oli tarkistusversio. Se oli erityinen hetki.

Vielä erityisempi hetki oli kuitenkin se, kun löysin netistä kirjan julkaistuna, ensin BoDin sivuilta ja sitten joka päivä jostain uudesta paikasta. Kotimaisista verkkokirjakaupoista, Adlibriksestä, Amazonista, CDON:sta, yllättäen myös tanskalaisista, itävaltalaisista ja saksalaisista verkkokirjakaupoista. Nämä viimeiset eivät todennäköisesti aiheuta minkäänlaista ostoryntäystä, mutta aika hauskaa oli löytää kirja aivan odottamattomista paikoista. Myös aika moniin kirjastoihin on jo tehty tilauksia, mikä ilahduttaa aivan erityisesti, koska sitä kautta kirja pääsee yhä useampiin käsiin. Koska kirja herää eloon lukijan käsissä, muuten se on vain esine.

Monissa kirjoissa on nykyään kirjailijan kiitokset. Omani kerron tässä: Isot kiitokset kirjoittajaryhmä Voltterille, joka on kommentoinut käsikirjoitusta kerta toisensa jälkeen, aina kun siihen on tullut uutta. Välillä tiukasti, välillä lempeästi, mutta joka kerta uusia ajatuksia ja oivalluksia synnyttäen. Kiitos myös ystävälleni Helenalle, jolta sain ajatuksia, joita en ehkä itse olisi tullut ajatelleeksi. Lopuksi kiitos BoDin Nadjalle, loistavalle yhteistyökumppanille kirjan syntyprosessissa sekä BoDin loistavalle graafikolle, joka löysi kirjan sielun.

Ja tämän tarinan päähenkilö löytyy täältä:

Oli tarkoitus puhua (bod.fi)

Kirjasta tulee myös e-kirjaversio ihan lähiaikoina.