Koskettava, vaikuttava, jännittävä, viihdyttävä = kirja

Kirjat ovat siitä mainioita kavereita, että aina löytyy sopivaa seuraa. Lenkille, arkisiin puuhiin, hiljaisiin hetkiin ja lyhyisiin taukoihin. Joko käteen tai kuulokkeisiin. Luen ja kuuntelen aika lailla kaikenlaista. Dekkareita, kirjoja, jotka nousevat monella tavalla muiden yläpuolelle, kirjoja, jotka viihdyttävät ja koskettavat. Ainut genre, joka ei mennyt jatkoon (kokeilin kyllä), on ns. hyvän mielen kirjat, joita on alkanut ilmestyä yhä enemmän. Niiden kliseisyys ja ohuus ei vaan jaksa innostaa. Valitsin muutamia viimeaikaisia lukukokemuksia kaikista kolmesta ryhmästä. Ensin kaksi, jotka ovat Kirjoja isolla alkukirjaimella. Sitten dekkari, joka on oman genrensä tähti. Ja lopuksi kolme sykähdyttä

Herve Le Tellier: Poikkeama

Vangitseva, outo ja pelottavakin tarina, joka osui lujaa. Se pakotti hetkittäin ajatukset sellaiseen asentoon, että puistatti. Kun tarina kerrottiin yksittäisten ihmisten elämien kautta, siitä tuli oudon elävä, mahdollinen ja kuitenkaan ei. Keskivaiheilla oli välillä sen verran hurjaa kryptisyyttä, että oli vähän vaikea pysyä mukana. Siitä huolimatta tätä kirjaa ei kannata ohittaa.

 

John Williams: Stoner

Upea kuuntelukokemus! Ilman ystäväni suositusta en ehkä koskaan olisi löytänyt kirjaa, ja se olisi ollut todella harmillista. Suuri tarina tavallisesta miehestä ja tavallisista elämäntapahtumista ja ehkä juuri siksi niin hieno. Kirjan akateemisuus oli viehättävää ja kiehtovaa, vaikka paikoin ehkä hiukan vaikeaselkoista. Parasta oli kuitenkin Stonerin henkilökohtaisen elämän kuvaus, sen koruttomuus ja tapahtumien hyväksyminen.

 

Camilla Grebe: Varjokuvat

En yhtään ihmettele, että tämä valittiin vuoden dekkariksi. Omassa lajissaan todella timanttinen tarina, joka komeasti kattoi yli seitsemän vuosikymmentä. Hienoa oli myös tarinan yhteiskunnallinen näkökulma ja erityisesti naisen asema ja sen muuttuminen. Mukaan tuotiin vielä palasia isoista maailmantapahtumista, mikä teki kirjasta hurjan todentuntuisen.

 

Kristin Hannah: Sisarten kesken

Hannahista on tullut yksi suosikeistani. Tämäkin kirja oli huikeaa kuunneltavaa, vaikka ei ihan saavuttanutkaan sitä syvyyttä, joka löytyy niistä Hannahin kirjoista, joissa on historiallinen tai yhteiskunnallinen viitekehys. Siitä huolimatta sisarten tarina jää mieleen ja se nousee muiden samantyyppisten tarinoiden yläpuolelle.

Glendy Vandérah: Missä metsä kohtaa tähdet

Vähän kummallinen, mutta kiehtova ja kaunis tarina, jonka henkilöt ovat jokainen jollain tavalla rikki. Silti ei ylitetty uskottavuuden rajoja. Päähenkilö Ursa tosin jäi hiukan mysteeriksi, hyvällä tavalla. Itse tulkitsin hänet ihan tavalliseksi pikkutytöksi, joka oli rakentanut itselleen tarinan paetakseen liian vaikeita asioita. Toisenkin tulkinnan voisi toki tehdä. Tarinan miljöö tuki hienosti tarinan tunnelmaa.

Sofia Lundberg: Viimeinen taideteos

Kaunis. koskettava ja traaginen tarina Hannan elämästä syntymästä kuolemaan. Tarina siitä, miten kaikki voi muuttua ja myös siitä, miten synkkä alku seuraa koko elämän ajan, hyvin lyhyen tai pitemmän. Hiukan kaipasin tekstiin vahvempia tunteita, koska tarina on niin täynnä isoja asioita. Tätä samaa kaipasin myös Lundbergin edellisessä kirjassa (Tapaa minut tammen alla), jonka luin perinteisellä tavalla. Vaikutelma ei siis voinut syntyä kuuntelemisesta.