Näyttämönä riipaiseva todellisuus

Todellisuus tarinan taustalla on aina jotain enemmän: kun maailma ja tarinan näyttämö ovat totta, kirjasta tulee jotain isompaa kuin kiinnostavakaan fiktio. Jostain syystä – ilman sen kummempaa valintaa – lukupäiväkirjani viimeaikaiset merkinnät sisältävät epätavallisen paljon tällaisia kirjoja. Vaikutusta on varmaan sillä, että perinteisen lukemisen rinnalle (tai oikeastaan jo ohi) ovat rynnistäneet äänikirjat. Ne kun kulkevat taskussa koko ajan, joten luettujen/kuunneltujen kirjojen määrä on lisääntynyt huimasti. Tässä muutamia eniten mieltä myllertäneitä kirjoja, joissa joko osa tapahtumista tai tarinan maailma on totta.

Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa

Koskettava ja rankka tarina 1930-luvun lamasta ja USA:n siirtotyöläisten elämästä. Hämmentävän ajankohtaisia nuo teemat ovat jälleen kerran, kun Eurooppaa ravistelevat Ukrainan sota ja pakolaiset. Kirjan lopputapahtumat lisäävät tarinan koskettavuutta: hyville ihmisille ei aina käy hyvin. Suurena yksilötason teemana kirjassa on äidin ja tyttären rosoinen suhde, jossa kuitenkin on valtavasti rakkautta.

Ruth Druart: Viimeinen yö Pariisissa

Valtavan hieno ja traaginen tarina natsimiehityksen ajan Pariisista ja sitä seuranneista tapahtumista ja myöhemmistä vuosista. Lukijan on lähes mahdoton valita puoltaan. Kaikkien henkilöiden kohtalo on riipaiseva eikä oikeaa tai väärää ratkaisua ole. On vain se, joka on lähes ainut mahdollinen, jotta elämä voisi jatkua ja eheytyä.

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

Järkyttävä ja myös raivostuttava tarina, jossa sairas rakkaus on tuhota monen ihmisen elämän. Mitä pitemmälle tarina etenee, sitä intensiivisemmäksi se muuttuu. Kirja on myös huikea matka Alaskaan, joka oli itselle täysin tuntematon maailma. Elämän kovuus ja luonnon armottomuus muokkaavat ihmisistä selviytyjiä tai sitten ne murtavat.

Anna Ekberg: Kadotettu nainen

Synkkäsävyinen, mutta tärkeä kirja, jossa Itä-Afrikan (Sudanin ja Ugandan) pimeä puoli vyöryy lukijan tajuntaan hurjana ja lohduttomana – se puoli Afrikasta, josta ei juurikaan ole romaaneja kirjoitettu. Tarina huipentuu kujanjuoksuksi läpi Euroopan.

Clare Macintosh: Lopun jälkeen

Olin ehtinyt luokitella Macintoshin taitavasti punottujen psykologisten trillerien kirjoittajaksi, kunnes kuuntelin tämän. Pelkästään aihe on järisyttävän tunteikas: oikeuden pitää tehdä ratkaisu pienen vakavasti sairaan lapsen hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta. Kirjan toinen puolisko on melkoisen nerokkaasti rakennettu. Se etenee kahta vaihtoehtoista polkua, riippuen siitä, mikä on oikeuden päätös. Jos ja jos. Näiden jos-tapahtumien lisäksi saattaisi olla lukemattomia muitakin polkuja elämän jatkuessa. Tarina perustuu kirjailijan omaan elämään.

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Tarina rakkaudesta, pelosta, väkivallasta. Narsismista? Persoonallisuushäiriöstä? Sairaudesta? Sillä ei ole oikeastaan väliä, koska vain tapahtumilla on. Tarina herätti valtavasti kysymyksiä. Ehkä isoimpana se, miksi Laura jatkoi niin kauan. Kriittisiä pohdintoja aiheuttivat Mikon osuudet, koska ne olivat kovin vieraan tuntuisia Lauran kertomukseen verrattuna. Mutta ehkä tuollaisessa tilanteessa niin juuri onkin. Kirja perustuu osittain kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin.