Oireyhtymä ”Tässä iässä”

Taidan olla siinä iässä, jolloin kuulen yhä useammin lauseen, joka alkaa Tässä iässä. Sen jälkeen voi seurata monenmoista, kuitenkin useimmiten sellaista, mitä ei voi tehdä tässä iässä tai mitä pitää tehdä tässä iässä. Usein näille lauseille on yhteistä vähän negatiivinen, ehkä surumielinenkin sävy. Minussa Tässä iässä -lauseet herättävät tunteen, että nyt jarrut päälle, ei noin! En yritä häivyttää tosiasiaa, että ikävuodet ja eletty elämä näkyvät ja tuntuvat, tavalla tai toisella. Mutta siinä vaiheessa nousen barrikadeille, kun ikävuodet alkavat määritellä elämää vähän joka asiassa – ilman että siihen on mitään syytä.

Elämä opettaa yhtä sun toista – toivottavasti. Se ei kuitenkaan tee useimmista meistä kovin viisaita – valitettavasti. Se sama ärsyttävä ominaisuus, jolla ehkä jo lapsena aiheutti ympäristössä silmien pyöritystä, piileskelee todennäköisesti jossain pinnan alla. Ehkä sen on oppinut tunnistamaan tai sitten ei. Pahimmillaan ikä kärjistää ominaisuuksia, äkäisestä tulee entistä äkäisempi. Toki lempeästä myös voi tulla entistä lempeämpi.

Iso osa asioista, joita edeltää tässä iässä -aloitus, ovat kuitenkin sellaisia, joissa on mahdollisuus valita, miten niihin suhtautuu. Asenteesta. Myös siitä, välittääkö siitä, mitä muut ajattelevat. Hassuinta minusta on se, että ei voisi pukeutua haluamallaan tavalla, koska on jossain iässä. Että pitäisi sonnustautua univormuun, joka on sopiva siinä iässä. Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi tieten tahtoen kiskoa makkarankuoren ohut napapaita hiukan ehkä kiloja keränneen vatsan päälle, vaan sitä, että voi valita vaatetuksensa oman makunsa mukaan, tuntea olevansa vaatteissaan oma itsensä. Kun tyttäreni oli teini-iässä, hän kutsui erästä julkisuuden hahmoa säälittäväksi ikinuoreksi. Ehkä tämä hahmo tavoitteli jotain, mikä oli jo menneisyyttä. Tai ehkä hän vain pukeutui tavalla, josta piti. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että tämä ilmiö menettää koko ajan voimaansa ja hyvinkin iäkkäät ihmiset uskaltavat näyttää omilta itseiltään.

Pukeutumisesta minulla on huikea lapsuusmuisto. Suvussamme oli hyvin itsetietoinen matriarkka, mummoni sisar, jonka vaatekaapit pullistelivat kalliita ja tyylikkäitä vaatteita, joita hän tykkäsi esitellä. Kun olin siinä iässä, että liehuva pitkä tukka ja kuluneet farkut olivat parasta, mitä tiesin, hän ilmoitti minulle, että olet siinä iässä, että olisi aika ottaa permanentti ja pukeutua hameeseen. Ei ole varmaan vaikea arvata, noudatinko hänen neuvoaan.

Sitten on varominen. Olen kuullut useammaltakin, että on siinä iässä, että pelottaa mennä lenkille, koska voi kaatua. Niin voikin. Terve varovaisuus on viisasta, mutta jos siitä tulee liikennemerkki kaikelle tekemiselle, pian ei voi tehdä yhtään mitään. Nastakengät ovat aika hyvä henkivakuutus ja niillä voi mennä melkein minne vain ja milloin vain.

Minulla on lähipiirissä kaksi ihmistä, joilla on ikää reippaasti enemmän kuin itselläni. Sattumalta heillä on sama nimikin. En ole kummankaan kuullut koskaan aloittavan puhetta maagisella Tässä iässä -määrittelyllä. Molemmat tekevät asioita, joita haluavat. Heistä haluan ottaa mallia.