Tästä en luovu

Postauksen otsikko on lainattu lehdestä, jonka jokaisessa numerossa on samanniminen juttu. Siinä enemmän tai vähemmän tunnetut ihmiset listaavat viisi asiaa, joista eivät halua luopua. Luen sen melkein aina, kun se osuu silmiin. Listan kautta saa vähän erilaisen tai ehkä arkisemman kuvan ihmisistä, joista on saattanut muodostaa mielikuvan uutisten tai haastattelujen perusteella.

Niinpä aloin itsekin miettiä, mitkä olisivat sellaisia asioita ja tekemisiä, joista ehdottomasti haluan pitää kiinni tai ainakin niistä luopuminen olisi vaikea paikka. Joskushan ei voi valita ja silloin on vain taivuttava. Sellaisen paikan eteen jouduin lähimenneisyydessä, kun lapsuuden mansikkapaikka katosi elämästäni. Se olisi ilman muuta päässyt listalleni.

Listalle tuli 12 asiaa, joista päätin valita kuusi. Se ei ollut ihan helppoa ja totesinkin, että listalla olevia asioita on melkein mahdoton laittaa tärkeysjärjestykseen. Osa on pieniä ja todella arkisia, osa tapoja elää.

Siispä kas tässä kuusi finalistia, jotka eivät ole missään järjestyksessä:

 

Hitaat aamut

Olen huono aamuihminen, mieleni herää pikkuhiljaa ja kroppani vielä hitaammin. Tarvitsen kiireettömyyttä, ison mukin vahvaa kahvia ja lämpimän suihkun, ennen kuin päivä alkaa kunnolla. Senkin jälkeen teen mielelläni ainakin hetken sellaisia asioita, jotka ovat vähän hitaita ja lempeitä. Sitten iltapäivällä voin jo ajatella useamman kilometrin lenkkiä.

 

Kirjat

Kirjat ovat olleet elämässäni oikeastaan aina. Se on siinä mielessä kummallista, että lapsuudenkodissani kukaan muu ei juurikaan lukenut kirjoja. Tunsin kuitenkin niiden maagisen vetovoiman jo ihan pienenä. On hiukan ongelmallista, että haluan myös omistaa kirjani. Niinpä niitä on kertynyt. Pieni 6-vuotias totesikin, että nonna sun koko asunto on kirjasto. Niinhän se vähän taitaa olla. Jokin aika sitten löysin myös äänikirjat ja olenkin niihin lievästi koukussa. Mutta jos pitäisi valita, luopuisin niistä ja pitäisin kirjastoni.

 

Reissaaminen

Tästä oli pakko luopua hetkeksi syystä, jota ei tarvitse mainita. Mutta niin syvällä reissurakkaus on, että sitä ei varmaan mikään kokonaan pysty sammuttamaan. Ja pakollinen tauko jotenkin syvensi sitä entisestään, kun tajusi, ettei matkustaminen olekaan itsestään selvä mahdollisuus. Olen reissannut enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni. Tämäkään into ei periydy lapsuudesta, vaikka teimmekin muutaman automatkan pohjoismaissa. En tarvitse välttämättä reissukaveria, yksin reissaamisessa on jokin lumo ja vahvuuden tunne. Toisaalta ystäväreissut ovat hulvattoman hauskoja.

 

Jooga

Joogavuosia on takana jo yli 20. Vaikka joogassa ei olekaan tarkoitus tavoitella oikeastaan mitään, on aika hienoa huomata, kuinka alkuvaiheessa hankalat asanat sujuvat nyt hengityksen tahdissa ja kuin omalla painollaan. Vähän aikaa sitten löysin yinjoogan, joka oli heti minun juttuni. Pitkät, melkein maagisen tuntuiset venytykset saavat aikaan parhaimmillaan sellaisen rentouden tunteen, että joogamatolle olisi houkutus jäädä pötköttelemään vielä harjoituksen loputtua.

 

Paperikalenteri

Vaikka kalenteriohjelma löytyy sekä läppäristä että puhelimesta, en halua luopua paperikalenterista. Sen kansien välissä aika on jotenkin todellisempaa, kun kalenteria selailee sekä taakse että eteenpäin. Lisäksi siihen on mahdollista luonnostella suunnitelmia ja to do -listoja. Käytän toki myös sähköisiä kalentereita, mutta paperinen on The One.

 

Suunnitelmat

Ilman suunnitelmia elämästä puuttuu kartta. Se on vähän kuin purjehtisi avomerellä ilman kompassia. Suunnitelmien ei tarvitse aina toteutua eivätkä ne toteudukaan. Mutta tunne siitä, että on jotain mielenkiintoista ja iloista odotettavaa, on tärkeä. Suunnitelmat rytmittävät elämää kuin kirkkaat raidat räsymatossa.