Voi naisen elämää!

Kun paketoi elämänsä muuttolaatikoihin ja siinä puuhassa käy läpi (tai ainakin yrittää) omaisuutensa, löytyy vaikka mitä. Sellaistakin, josta ei tiedä tai jota ei muista. En ennen tiennyt, että omistan näin riemastuttavaa tietoa naisen elämästä aikana, jolloin nainen oli olento, joka määriteltiin varsin omituisesti. Jostain kirjahyllyn pölyisimpään nurkkaan oli ajautunut kellastunut kirja, joka oli kummallisten läikkien perusteella kovassa käytössä myös kastunut. Ei nimeä kansilehdellä, ei mitään viitettä siitä, kuka oli aikanaan ahkerasti kirjaa käyttänyt. Painovuosi löytyi: 1953. Ehkä se oli äitini kirja.

Kirjan nimi on Kodin kirja ja sisällysluettelo avaa sen teemoja. Se on selvästi naisten kirja, koska koti tuona aikana oli naisen valtakunta, naisen vastuulla. Yksi otsikko sai melkein hihittelemään: Isä korjaa kaiken. Sivuja tässä osassa 32, kun koko kirjassa niitä on 373. Ja nämä kaikki muut naiselle annettuja ohjeita. Sisustaminen ja kukat saavat tilaa 59 sivua, vieraiden kestitseminen ja juhlat 128 sivua. Lähes yhtä perusteellisesti paneudutaan naisen pukeutumiseen ja kauneudenhoitoon. Tämä osio sai vuoroin kahvin menemään väärään kurkkuun ja purskahtamaan nauruun. Voi naisparkoja ja heihin kohdistuneita vaatimuksia. Miesten pukeutumisesta kirjassa oli ainoastaan taulukko erityistilaisuuksiin pukeutumista varten. Muuten miehet saivat ilmeisesti pukeutua ihan miten sattuu.

Poimin kirjasta hykerryttävimpiä paloja:

”Laihan ei ole kovinkaan vaikeata peittää virheitään, jotka yleensä ovat litteä rinta, köyry selkä, törröttävät lapaluut, näkyvät solisluut ja luisevat käsivarret. Hänen ei suinkaan pidä kiskoa ylleen tiukan ruumiinmukaisia vaatteita, jotka tekevät hänestä joko käärmenaisen tai humalasalon.”

Jaahas. Selvä. Eipä ollut tuona aikana kehopositiivisuudesta tietoakaan.

”Muutamilla naisilla on vieläkin tapana ottaa paremmat pukunsa myöhemmin arkikäyttöön. Mutta hyvällä pukeutumisvaistolla onnellistettu nainen ei milloinkaan syyllisty tällaiseen virheeseen.”

Näinhän se taitaa olla edelleen. Tosin nykyiset paremmat puvut eivät taida olla sellaisia, joita tässä tarkoitetaan. Kirjassa mm. jakkupuku saa sivukaupalla tilaa. Aika hankalaa olisikin lähetä lenkille tai siivota jakkupuvussa.

”Jokaisessa kodissa on luonnollisesti jalkineiden puhdistukseen tarvittava laatikko puhdistusaineineen ja välineineen.”

Okei. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut. Tosin niinä harvoina kertoina, kun olen tarvinnut kenkienhoitoaineita, ne ovat kummallisesti kadonneet johonkin. Ehkä tässä ohjeessa on järkeä.

”Raaka sipuli hierottuna päänahkaan kiihottaa verenkiertoa ja estää hiustenlähtöä.”

No nyt on todella täräyttävä ohje! Taitaisi tyynyliina tuoksua melkoisen eksoottiselta päänahkan hoidon jälkeisenä aamuna. En aio kokeilla.

”Kylmään veteen kastetulla ja kuivaksi väännetyllä pyyhkeellä läimäytellään alaleukaa. Taputtelu käden selälläkin pitää kaksoisleukaa kurissa.”

Kun yritän kuvitella tätä tilannetta, näen jostain syystä vanhan suomalaisen mustavalkoisen komedian.

 

Tämän kirjan selailu oli niin koukuttavaa, että saatan palata aiheeseen vielä uudelleen. Nyt en vielä ehtinyt tutustua esim. lukuun Viinitön ateria – kuin kaunotar vailla rakkautta.