Ääniä ja kirjaimia

Pilkon rytmikkäillä veitsenliikkeillä kiwiä, mansikoita ja viinirypäleitä aamupuuron piristäjiksi. Taivas ikkunan takana on kevään sininen, kutsuva ja ilostuttava inhottavien räntäsadeaamujen jälkeen. Naapuritalo näyttää hiljaiselta. Ihan tavallinen aamuhetki, jossa samanaikaisesti olen ja en ole läsnä.

Mieleni tai paremminkin mielikuvitukseni on Sacramonten kujilla, Skotlannin nummilla, Atlanttia ylittävässä höyrylaivassa. En ole koskaan käynyt yhdessäkään noista ja kuitenkin tuntuu kuin olisin. Äänikirja vie minut pois leikkuulaudan ääreltä, antaa mielelle siivet. Niin se antaa myös lenkillä, jonka pituus on nykyään suoraan verrannollinen senhetkisen tarinan vetovoimaan. Olen siis edelleen täysin koukussa.

Kokosin parhaita kuuntelukokemuksia ja muutaman perinteisen lukukokemuksen (joka edelleen on se paras tapa rakastua kirjaan).

Meri Valkama: Sinun, Margot

Tämä on upea kirja. Kirjan henkilöiden monikerroksisuus tekee heistä eläviä hahmoja, jotka lähes elokuvamaisesti piirtyvät mielessä. Perheenjäsenten monimutkaiset suhteet kuvataan samaan aikaan arkisesti ja koskettavasti. Ei ollut lainkaan itsestään selvää, kuka toimi väärin, kuka oli syyllinen siihen, mitä tapahtui. Lopussa tulee kuitenkin hätkähdyttävä oivallus: hän se oli (vaikka asiaa ei suoraan kerrottukaan). 1980-luvun Berliini ja sen kuohuva historianvaihe tarinan näyttämönä sai uusia sävyjä. Minkälainen maa DDR oikeastaan olikaan? Totuuksia on enemmän kuin yksi.

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Vinoa huumoria, hiukan surumielistä vanhenemisen kuvausta, uskomattomia henkilöitä, erityisesti Olive, mutta myös muita: pianisti Angela, Christopherin uusi vaimo Ann, Jack Kennison.  Romaanin episodirakenne on virkistävä: monta sinänsä erillistä tarinaa ja ihmiskohtaloa, joita sitoo toisiinsa Crosbyn pikkukaupunki ja Olive. Kirjan viimeisen tarinan loppu on niin viisas, että sen äärelle oli pakko hetkeksi pysähtyä. Tämän kirjan luin perinteisellä tavalla ja sen se ansaitsikin.

 

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

Kun kirja päättyi, oli fiilis kuin matkalta palanneena. Risteävät ja rinnakkaiset tarinat, monet aikatasot, hurja määrä porukkaa oli kuin ilotulitus tai monikerroksinen kakku. Tästä syystä ei ehkä helpoin äänikirjana, kannattaakin ehkä tutustua perinteisellä tavalla. Tarinassa oli muutama niin herkullinen tyyppi, että heidät on ihan pakko mainita erikseen: Ostrovskyyn ja Harveyhin ei voinut olla ihastumatta, vaikka he oikeastaan olivat aivan kaameita. Tarinassa oli hyvällä tavalla jotain Twin Peaks -tunnelmaa.

Delia Owens: Suon villi laulu

Kun aloittaa ylistetyn kirjan, odotukset ovat valtavat ja siksi myös mahdollisuus pettyä. Alun kanssa oli vähällä käydä niin, odotin jotain aivan ainutlaatuista. Kun tarina eteni, päästin irti odotuksista ja annoin mennä. Silloin avautui valtava tarina sisusta, yksinäisyydestä, kauneudesta. Surumielinen, hurjan kaunis. Tarinan loppu oli niin hyytävän järkyttävä, että se tuntui ihan fyysisesti.

Kajsa Ingemarsson: Kohtalonpyörä

Joskus kirja tuntuu heti ystävältä. Tämä oli sellainen kirja. Se oli päässyt unohtumaan hyllyn perukoille enkä edes tiedä, miksi nyt oli sen aika. Kirjan naiset Miriam, Nina ja Ellinor, niin todellisia tyyppejä kaikki kolme. Ja niin arkisen sympaattisia olivat kirjan tapahtumat. Ja silti niissä oli syvyyttä. Joka kerta, kun otin kirjan käteeni, tuntui kuin palaisin ystävien luo.

 

Anna Ekberg: Salattu nainen, Uskottu nainen

Anna Ekberg on tanskalainen kirjailija, johon tuskin olisin tutustunut ilman BookBeatia ja sen valtavaa tarjontaa. Luin ensin Salatun naisen, jonka aloitus on huikean kiinnostava: täydellinen mysteeri niin lukijalle kuin päähenkilöillekin. Päähenkilöiden näkökulmien ja tapahtumien vuorottelu piti yllä jännitettä ja tapahtumat avautuivat pikkuhiljaa kaikessa kammottavuudessaan.

Uskottu nainen oli erilainen, mutta hurja, tiivistunnelmainen tarina. Tarinaa kuljetetaan aviopari Leonoran ja Christianin näkökulmista ja lukijalle pahuus, syyllisyys ja uhrin rooli avautuvat jännällä tavalla vaihdellen: kumpi on lopultakin syyllinen ja kumpi se, jota kohdellaan pahoin? Poliisin ja hänen tyttärensä kautta kerrottu kehystarina on kutkuttava. Tapahtuiko kaikki oikeasti vai vain poliisin päässä?