To be continued…

Joskus aikaisemmin tuollainen lupaus oli monien sarjojen lopputekstien seassa. Se taisi olla aikaa, jolloin kunnon cliffhangereita ei vielä kovin paljon käytetty, mutta katsojalle haluttiin vakuuttaa, että lisää herkkua on luvassa. En nyt kuitenkaan aio pohdiskella sarjojen syvintä olemusta, vaan tulossa taitaa olla ajatusten, aiheiden ja aasinsiltojen siskonmakkarasoppa, jonka sisällöstä en itsekään ole vielä ihan varma.

Oman jatkokertomukseni episodien loppuun tuon otsikon lauseen voisi kyllä hyvinkin liittää. Eihän jatkuvuudessa sinänsä ole mitään vikaa, useimmiten se tarkoittaa ennustettavuutta ja turvaa hyvässä mielessä. Mutta kun jatkuvuus alkaa liittyä liian moneen sellaiseen asiaan, joista haluaisi päästä mahdollisimman pian eroon, se ei enää ole yhtään kivaa. Mansikkapaikan kohtalo on edelleen avoin, mutta se ovi tuntuu sulkeutuvan vääjäämättömästi. Suremisen aika on sitten myöhemmin. Kadonneen rauhan metsästäjät ovat edelleen liikkeellä, mutta hiukan rauhallisemmalla tempolla. Enemmänkin jatkokertomus pyörii pään sisällä ja välillä värittää myös unitarinoita.

Tein myös oivalluksen: vaikka naapurin häiriöäänet ovat ihan konkreettisia, ehkä isoin asia kuitenkin on se, että syntyy tunne oman elämän hallinnan menettämisestä (no, ehkä menettäminen on liian järeä sana, ehkä väheneminen olisi parempi), kun ei voi tietää, milloin taas jytisee. Samalla ymmärsin jotain muutakin, jota ehkä välillä olen ihmetellyt. Miksi uskallan pelottomasti kulkea tuntemattomissa suurkaupungeissa, ja oikeasti nautin siitä ja miksi kuitenkin menen melkein palasiksi, kun rumpujen jyskytys alkaa seinän takana? Siksi, että miljoonakaupungeissa voin hallita tilannetta, voin opetella reitit, voin valita kadut, voin päättää itse. Jälkimmäisessä tapauksessa en voi päättää mitään (tai toki voin lähteä ulos syysmyrskyyn, mutta mielestäni se ei ole kohtuullinen vaihtoehto).

Sain myös pienen käsityksen siitä, miltä tuntuu, kun lupaava tutkintalinja ajautuu umpikujaan. Vielä jokin aika sitten maalailin ehkä ihan turhan kukallisia mielikuvia asumisesta kerrostalossa meren äärellä vuokralla. Nämä talot ovat todellisia ja todellista on myös se, että kun vähän tarkemmin tutkin asiaa, kyseessä onkin yhtiö, jonka taustalla on hiukan kyseenalaista mainetta kantava vanha vuokrataloyhtiö. En halua tässä vaiheessa pelata venäläistä rulettia uusien naapureiden kanssa.

Ja sitten oikein kunnon aasinsilta. Enpä olisi uskonut, että To be continued… tarkoittaa myös Trumpia.