Höyryisiä tarinoita


Mä en vaan kestä sitä Kerttua.
No mitä nyt taas?
No kato, ne Juhanin synttärit. Mä huomasin, kun se skannasi mun kattaukseni ja oikein näin, kuinka se ajatteli, että ei se taaskaan ole osannut valita liinaa ja serviettejä väri väriin.
Mitä sä siitä välität. Et ois kutsunu koko muijaa.
No kun se on mun veljen vaimo, ei kai sitä voi olla kutsumatta.
No niin joo. Mennääks uimaan?


Kun aloitin uudelleen uintiharrastuksen, en muistanut, kuinka herkullinen paikka höyrysauna on. Herkullinen se on jo itsessään. Kun kuuluu vain humina, kun pehmeä höyry sakenee ja lämpö kietoutuu lempeänä ympärille, hetkeen voisi jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ja usein jäänkin, aika pitkäksi. Joskus koko sauna on vain yksin minun, mutta useimmiten minulla on seuraa, välillä yhtä hiljaista kuin itsekin olen, välillä kovinkin äänekästä. Höyry luo kuitenkin kummallisen illuusion, että on kaksin kaverin kanssa tai ei ainakaan kuuloetäisyydellä. Niinpä olen kuullut hauskoja, hämmentäviä ja surullisiakin tarinoita siitä ihan läheltä, vaikka kertoja on ehkä tarkoittanut tarinat vain sille ystävälle, joka istuu ihan vieressä.


Jotta en edes anonyymina loukkaisi kenenkään yksityisyyttä, nämä tarinat ja nimet ovat keksittyjä, mutta aiheet niistä ovat suoraan höyrysaunan lauteilta.


Meidän pomo ei kyllä yhtään näe, minkälainen käärme Virve oikein on. Eilenkin se onnistui vaihtamaan työvuoroa niin että se näytti siltä, kuin se olisi tehnyt uhrauksen.
Älä nyt. Kyllä Virve on aika taitava ja ahkera. Ja neuvoo, kun siltä kysyy.
No ei kyllä ole. Oletko säkin antanut sen sumuttaa itseäsi? Sitä paitsi sen tauot venyy aina pitemmiksi kuin muiden.
No joo, vetäähän se tietysti kotiinpäin, mutta niinhän me kaikki välillä.
Älä viitti. Pääsis jo eläkkeelle.


Meidän äiti ei taida päästää mua sinne bileisiin. Se sano, että mä olen liian kakara menemään sellasiin.
Häh? Kakara. Mehän ollaan melkein neljätoista. Kyllä silloin jo täytyy päästä bileisiin. Mun mutsi ei onneksi sanonut mitään, kun mä sanoin, että sellaset on tulossa.
No kai mä sitten yritän uudelleen, mä kerron että säkin pääset.
Mut hei, hyppyallas on kohta auki. Mennääks?


Mitäs sun kaljottelu? Se ei oikein taida sopia sun laihikseen.
No ei ja olen mä sitä rajottanut. Eilen kyllä hain lähikaupasta mäyräkoiran.
Ai kauheeta. Nyt mennään altaaseen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ja kuinkas sitten kävikään?

Yöelämää

101261 askelta ikuisessa kaupungissa