Turvallisesti kauhuissaan

Kun hiljaisuus on sitä, että minä hetkenä hyvänsä sen rikkoo ääni, jota ei pitäisi kuulua, joka saa aistit valppaiksi, hengityksen tihentymään. Hengenveto, kolahdus. Kun pimeys on sitä, että kalvakkaassa kuunvalossa se ei olekaan vain pimeyttä, vaan huoneen nurkassa on jotain, jonka ei pitäisi olla siinä. Kun et olekaan turvassa pimeydessä. Kun et tiedä, tapahtuiko jokin todella vai kuvittelitko vain. Kun tajuat, että jokin on ihan väärin, mutta et tiedä mikä. Kun yrität ymmärtää, mitä oikein tapahtui, mutta avaat koko ajan vääriä ovia.

Miksi ihmeessä on niin koukuttavaa aina välillä sukeltaa tällaisiin tunnelmiin? En osaa vastata enkä lähde asiaa sen kummemmin pohtimaan, koska tuskin osaisin silloinkaan vastata. Niihin kuitenkin pääsee helposti, avaamalla sopivan kirjan. Vaikka pidän monenlaisista kirjoista, aika säännöllisin väliajoin valitsen sellaisen, joka saa aikaan väristyksiä ainakin, jos sen kaikkein hurjimman kohdan sattuu lukemaan yön pimeydessä, vain pienen lukulampun valossa.

Jännittävät ja pelottavatkin tarinat ovat kiehtoneet minua lapsesta saakka. Silloin tosin riitti, että luin ties kuinka monennen kerran Viisikko ja aavejunan tai saman porukan seikkailut salaperäisellä nummella. Ja mieluiten yksin peiton alla taskulampun valossa. Siitä koukuttuminen turvalliseen kauhuun varmaan saikin alkunsa. Aikuisena ei kuitenkaan ikinä pääse siihen eläytymisen tilaan, johon niin vaivatta solahti 10-vuotiaana. Harmi.

Selailin lukupäiväkirjaani ja poimin sieltä nämä:

S.K. Tremayne: Tulilapsi

Kamala, koukuttava, pelottava ja samalla lumoava kirja. Näitä kaikkia on Tulilapsi. Sellainen kirja, jonka jossain vaiheessa haluaisi jättää kesken kokonaan, mutta toisaalta ei malta laskea käsistään. Vielä viimeisenkin lauseen jälkeen jäi avoimia kysymyksiä, koska tarina tasapainoilee yliluonnollisuuden rajamailla, ei kuitenkaan liikaa. Tarina tapahtuu Cornwallissa, jonka kuvaus on komean visuaalista.

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

Heti alkumetreiltä koukuttava trilleri. Mielenkiintoisesti rakennettu tarina, jossa samoja tapahtumia peilataan vuorotellen eri henkilöiden silmin. Lukija hämääntyy juuri sopivasti: mikä on totta vai onko mikään? Ihmiset eivät ole hyviä tai pahoja, vaan näyttäytyvät erilaisina eri henkilöiden silmin. Miljöön kuvaus on elokuvamaista ja lisää tarinan hyytävyyttä.

A.J. Finn: Nainen ikkunassa

Tarina on harhaanjohtamisen mestarinäyte. Vaikka koko ajan on tunne, että jokin ei oikein täsmää, ei pysty määrittelemään, mikä se on. Ennen kuin tietää. Hämyisyyttä lisää se, että päähenkilön hyppelevä ajatuksenjuoksu ja havainnot sotkevat outoa tilannetta entisestään. Tarina sijoittuu New Yorkin Harlemiin, joka on oikein sopiva miljöö tälle tarinalle.

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Tämä kirja on muutakin kuin jännitystarina. Päähenkilön traagisen kohtalon kuvaus menee ihon alle ja tapausta tutkivan poliisin suhde psyykkisesti sairaaseen vaimoonsa on kuvattu koskettavasti ja hienosti. Tarina polveilee, johtaa harhaan, sotkee rooleja, antaa vihjeitä ja päättyy yllätykseen.

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

Jos Berliini on tuttu paikka, tämä tarina koukuttaa (miksei muutenkin). Huikea tarina, joka vie lukijansa kauas menneisyyden Berliiniin. Karmea, mutta hieno kirja. Kun kirjassa on mukana kartta, pääsee ihan konkreettisesti kulkemaan Björkin kanssa samoja, synkkiä katuja.

Nuotio & Soininen: Sakset tyynyn alla

Tämä ei ole yhtään pelottava kirja, mutta ansaitsee paikkansa niiden jännäreiden joukossa, jotka erottuvat. Komea paketti historiaa, viihdyttävyyttä ja mysteeriä, jossa on hienosti punottu yhteen vakavia sävyjä dekkarijuoneen.