Taste of Big Apple

Aamu ei ole vielä valkenemassa. Yötaivas on musta, pilvenpiirtäjät loistavat timantteina maisemassa. Hudson-joki on vain tumma läikkä kuvassa. Olen jossain, josta olen aina unelmoinut, jota olen kuvitellut, nähnyt untakin. Kummallista, miten yhdestä paikasta voi tulla niin paljon erityisempi kuin kaikista muista. Miksei se ollut Rooma, Pariisi tai Lontoo? Se oli kuitenkin New York enkä osaa selittää miksi.

Olemme olleet täällä vasta kaksi päivää, kolme iltaa ja yötä. Kauhean lyhyen ajan siis. Silti katseeni on jo tottunut tähän maisemaan 45. kerroksen seinän kokoisista ikkunoista. En ikinä unohda tätä näkymää. Aikaero on tehnyt sen, että meistä tuli aamuvirkkuja. Heräämme ennen kuin muu kaupunki käynnistyy päivään, katsomme auringonnousun valaisemaa Manhattania, juomme vahvaa kahvia. Olemme hitaita, suunnittelemme päivää.

Ensimmäinen päivä on aina uuden paikan opettelua, jossa on viehätyksensä, mutta myös jännityspiikkejä. Asumme Jersey Cityssä, joten PATH-junat piti oppia ilman harjoittelujaksoja. Onneksi on olemassa Google-ukko, jonka käsikynkässä olin jo tehnyt mielikuvitusmatkan asunnoltamme asemalle. Mutta Google-ukko ei ollut kertonut, minkälainen lippusysteemi PATHeissa on. Ostimme siis automaatista liput (vaivatonta), tungimme ne portin avaajaan (vaivatonta), mutta sinne ne jäivät. Ei auttanut reikään kurkistelu, ei lempeä kolistelu. Hämmennys. Olimme junien lähtöalueella ilman minkäänlaista matkustusdokumenttia. Myöhemmin sitten selvisi (kun onnistuimme bongaamaan asemalta ihan elävää henkilökuntaa), että niin se meneekin.

Ilma on ollut kolea ja tuulinen. Niinpä kaupungilla vaeltaessa aika usein tekee mieli kuumaa kahvia tai jotain lämmikettä. 5th Avenuella nurkan takana Broadwaysta viereiseen pöytään parkkeerasi neljä miestä, jotka innokkaasti keskustelivat jonkun tuntemansa henkilön lahjakkuudesta. Arvaus: Taisi olla teatteriväkeä. Ulkomuotokin tuki tätä arvausta.

New York Public Library on hieno. Tai oikeastaan sana hieno on liian laimea. Se on lumoava. Myös Bryant Park on lumoava: huikaisevat rakennukset puiston ympärillä, luistinrata, joulukojut. Empire State Buildingin 102. kerroksesta näki melkein maailman ääriin. Alhaalla oli katuviidakko ja timattimeri. Juuri tätä on New York, sen lumo ja erityislaatuisuus.

Kun piirsimme karttaan kahden ensimmäisen päivän reitit, ne olivat kuin muurahaisenpolkuja isossa metsässä. Vielä on neljä päivää aikaa tehdä lisää polkuja ja löytää ihmeitä.