Mukavuusalueella on mukava olla

Jostain syystä epämukavuusalueelle meneminen on pyörinyt päässäni tuon tuosta viime päivinä. Ehkä siksi, että nyt ei ole pakko mennä sinne, vaan voi valita asioita, jotka tuntuvat mukavilta, viihdyttäviltä, ehkä helpoiltakin. Asia ei kuitenkaan taida olla niin yksinkertainen.

Työelämässä on trendikästä kehottaa menemään omalle epämukavuusalueelle. Ja tavallaan hyvä niin. Rohkenemalla ylittää tuon maagisen rajan voi parhaimmillaan kokea jotain yllättävää. Oppia jotain itsestään. Toisaalta painotetaan sitä, että ihminen on parhaimmillaan siinä, missä hän on hyvä, mikä on luontaista ja innostavaa. No, nyt ei tarvitse enää välittää työelämän trendeistä ja vaatimuksista. Kuitenkin asia vaivaa.

Voisikohan olla niin, että epämukavuusalue on jotain uutta ja vähän haastavampaa niillä luontaisilla alueilla. Jos tykkää kokata arkiruokaa, on innostavaa kokeilla juhla-ateriaa. Jos tykkää kävellä metsässä, on kutkuttavaa valita oikea vaellusreitti. Epämukavuusalue, jolle ei ehkä kannata astella, on jotain sellaista, joka on tuskallista, vaikeaa ja epämiellyttävää. Tiedän, että tällaisia epämukavuusalueita itselleni ovat vaikkapa teknisten laitteiden manuaalit ja ompeleminen. Manuaalien pelkkä näkeminen aiheuttaa välittömän vastareaktion: en halua lukea, en halua tuskailla, en halua edes oppia. Ompelemisen kauhumuisto löytyy nuoruudesta, melkein lapsuudesta. Olin omilla rahoillani ostanut hienoa antiikkisamettia ja halusin ommella muodikkaat housut. Ompelinkin, mutta tulos oli surkea ja housut heitin sohvan taakse kyyneleet silmissä.

Juttelin vähän aikaa sitten ystäväni kanssa ulkoilusta ja säästä ja totesin, että minusta sää ei ole pukeutumiskysymys. Jos sade piiskaa ja tuuli tuivertaa, on niin houkuttelevaa jäädä sohvan nurkkaan ja napsauttaa kuvaruutuun jokin lempileffa. Ystäväni oli vähän eri mieltä ja totesi, että onhan sulla varmaan saappaat. No ei, vastasin, tai on, mutta 350 kilometrin päässä mökillä. Ystäväni ei hellittänyt: Kai sinulla on sentään sadetakki. Vastaus oli sama: No ei sitäkään. Olen edelleen sitä mieltä, että sää ei ole pukeutumiskysymys. Sää on sää. Välillä ihana ja välillä kamala. Mutta jäin miettimään, olisikohan tuo sellainen epämukavuusalue, jolle tohtisin astua. Ehkä käyn ostamassa saappaat ja sadetakin.