Talviunen on aika päättyä
Blogini alkoi peittyä niin paksun pölykerroksen alle, että aloin pohtia, olisiko sen aika arkistoitua äärettömään digimaailmankaikkeuteen. Mutta sitten tuli olo, että ei kuitenkaan. Tosin viikkojulkaisusta tuli ensin kuukausijulkaisu ja sitten pikkuhiljaa neljännesvuosikatsaus. En voi perustella tätä kehitystä sillä, että maailmasta ei löytyisi kirjoittamisen aiheita. Päinvastoin. Edellinen julkaisu ajoittui päivään, jona USA sai uuden presidentin, jonka nimeä on ikävä lausua. Tämä herra on kuitenkin laukonut sellaisia kannanottoja, että niistä riittäisi kirjoitettavaa. Jätän kuitenkin sen homman medialle. Ja kun tutkin blogin statistiikkaa, huomasin, että hiljaisuudestani huolimatta joku sitä lukee joka päivä ja 20 000 katselun raja on mennyt jossain vaiheessa rikki. Joten jatkan, vaikka en uskallakaan luvata tiheää julkaisutahtia. Ja mikä olisikaan itselleni luontevampi aihe kuin kirjat. Niinpä kaivoin esiin lukupäiväkirjani helmiä viime kuukausilta. Riikka Pulkkinen...