Menneisyyden matkassa
Menneet on menneitä. Menneisyys kannattaa jättää taakse. Ja ehkä se kaikkein kamalin: Joka menneitä muistaa, sitä tikulla silmään. Ei. Ei se niin voi mennä. Kaikki se, mitä olen kokenut, on tehnyt minusta sellaisen kuin olen. Jos jätän sen kaiken taakseni, heitän roskikseen kaikki ne rakennusaineet, joista olen tehty. Vanhoja sanontoja ja muka-viisauksia riittää. Muistan niitä itsekin kuulleeni lapsuudessa. Olen viime aikoina muutamankin kerran jäänyt pohtimaan menneisyyttä ja mitä se oikeastaan merkitsee. Syitä tähän keskikesän vähän filosofiseen pohdiskeluun on kolme. Ensimmäinen oli isän puolen serkkujen tapaaminen. Meillä on jo pitkään ollut tapana tavata muutaman vuoden välein. Nyt noita vuosia ehti kertyä viisi syystä, jota ei ole vaikea arvata. Kesälauantai oli helteinen, vanha hirsitalo ja läpiveto pitivät kuitenkin kaikkein kuumimman ilman ulkona. Emme ehtineet edes sisälle asti, kun alkoi taukoamaton puhe, välillä yhteen ääneen. Meitä yhdisti yhteinen historia, yhteiset l