Kesäduuniblues
Lihamyllyn peseminen oli se kaikkein kauhein homma. Poliisin pamppua muistuttava työväline hämmensi, ennen kuin opin käyttämään sitä. Neljä alle ja viisi päälle, yksinkertaista, eikö? Työkaverilla oli vain kolme sormea, mutta se ei vauhtia hidastanut. Koira ei sen kummemmin kiitellyt, ravisteli vedet turkistaan ja juoksi matkoihinsa. Täysin sekavaa tekstiä, jossa ei ole mitään logiikkaa? Tai sitten on. Jokainen lause on muisto kesäduunista, jokainen tosin eri hommasta. Luin muutama päivä sitten jutun kesätöistä, ja se käynnisti päässäni jonkinlaisen muistitiedostojen palautusprosessin. Lukemassani jutussa oli kirjoittajan omien muistojen lisäksi tietoa nykyisistä kesätyömahdollisuuksista. Usein ensimmäinen kesätyöpaikka on kauppa, ja kuinka ollakaan, niin se oli minullakin. Muttilaisen sekatavarakauppa, joka oli tuohon aikaan ihan tavallinen kyläkauppa: myyjät ojentelivat tavarat tiskin takaa ja jauheliha jauhettiin tuoreesta lihasta asiakkaan pyytämästä palasta. Sinne poljin pyör